Mäkisuo - Bloom Calanthe

Bloom Calanthe, Kata-nimeä totteleva ponitamma, on tallin Täti Tomera, joka tarvitsee ja vaatiikin jämäkästi rauhaa ympärilleen kotioloissa. Hälinän keskellä Katan feng shuit menevät mullin mallin ja siitä tyrmistyneenä tamma luimii ja koputtelee karsinan ovea kiivaasti pikkuruisilla kavioillaan. Rauhan jälleen vallitessa on Kata itse lempeys ja laupeus. Tällöin on sen kanssa toimiminen helppoa kuin heinän teko ja kaiken lisäksi vielä perin mukavaa. Kata on rauhallisessa ympäristössä parhaimmillaan mallikas esimerkki hyväluonteisesta ponista, jonka kanssa pärjää muitta mutkitta arjen toimissa.

Harjattavana ollessaan Kata seisoo paikoillaan kuin istumaan opetettu koira, muttei kuitenkaan apaattisesti. Sen pinttyneenä tapana on tutkia hoitajan taskut läpikotaisin, nuuskia tämän hiuksia ja tökkia hellästi turvallaan saadakseen huomiota osakseen. Hoitotoimenpiteiden aikana Katan voi antaa olla karsinassa vapaana, jos hermot riittävät uteliaan turvan touhuiluun. Satulointiin siirryttäessä Kata kannattaa kiinnittää riimustaan kiinni. Satulavyön kiristys ei ole tammalle mitään herkkua, joten kiristäthän sitä pikkuhiljaa pitäen välillä taukoa. Näin Kata sietää tilanteen, joskin naama melko nyrpeänä. Pureminen ei ole Katalle ominaista, joten naaman rutistelua on turha pelästyä. Pesuboxiin Kata rientää mielellään. Se rakastaa viilentäviä suihkuja kesäisin ja pysyy liikkumatta pitkienkin toimitusten ajan.

Kata on taluttaessa reipas menijä. Joskus tamma saattaa tuntua karkaavan käsistä, se kun ei viitsisi odottaa perässään löntystävää ihmisrukkaa. Ryöstäytymään tamma ei kuitenkaan rupea, se pysähtyy pyydettäessä ilman aneluja ja hidastaa tahtiaan automaattisesti nuorimpien taluttajien kanssa. Toisia eläimiä kohdatessa Katan suhtautuminen on vaihtelevaa. Poneihin tamma ei kiinnitä huomiota, mutta se on osoittanut arkuutta suuria hevosia kohtaan. Nämä jättiläismäiset otukset kannattaakin kiertää kaukaa Katan mielenrauhan säilyttämiseksi. Koiria ja etenkin kissoja kohtaan Kata kokee suurta mielenkiintoa. Tallikissan kulkiessa karsinan ohi koettaa tamma kurkottaa nuuhkaisemaan eläintä ja mielellään seuraisi sen menoa minuuttitolkulla. Mitä Kata sitten tekisi näille pienille karvaisille otuksille saadessaan ne kiinni – sitä ei tarina kerro.

Yleispainotteinen Kata on sutjakka esteratsu varmoilla hypyillä varustettuna. Se ponnistaa kaikella voimallaan ja usein sen dramaattiset hypyt saavatkin sivustakatsojien suut hymyyn. Radat taittuvat tamman kanssa vauhdilla, joten ratsastajan täytyy olla kokoajan ajan tasalla menossa mukana. Muutoin tamma painelee esteille mielensä mukaan ja siinä vasta onkin kyydissä pysymistä! Kouluratsastuksen saralla Katan vauhti höllentyy. Se malttaa mieltään ja on jokseenkin moitteeton kouluponi, joka on mukavan herkkänä kuulolla. Joskus kuitenkin tammamainen temperamentti pistää esiin ja silloinkos saa Kataa komentaa. Samat asiat täytyy toistaa useaan kertaan ennen kuin tamma taas suostuu yhteistyöhön. Palkitseminen on Katan kanssa toimessa kaiken A ja O. Kun uusi asia tai vaikeuksia tuottanut tuttu juttu hoituu ongelmien jälkeen sujuvasti, tulee tammaa kehua runsain taputuksin ja pitkin ohjin. Tällöin Katan ilme muuttuu mitä mainioimmaksi: se osaa olla järjettömän tyytyväinen itseensä kehuja saadessaan.

Maastoon Kata lähtee säällä kuin säällä, tätä tammaa ei todellakaan ole tehty sokerista! Laukkapätkät ovat Katan ehdotonta lempipuuhaa eikä tamma oikein malttaisi pysyä käynnissä etenkään niiden jälkeen. Kaivataan reilusti pidätteitä, ettei tamma hötkyile. Luonto on Katan mielestä sen verran hurja, että pieniä pyrähdyksiä on odotettavissa kohdatessa villieläimiä oravista peuroihin. Kata ei ole tähän päivään mennessä lähtenyt kertaakaan holtittomasti säikkymään, joten melko varmajalkaiseksi samoilijaksi uskallan sitä kuitenkin väittää.

Katasta kuoriutui toimiva kisaponi jo nuorella iällä. Ensimmäisistä kisoistaan saakka tamma on ollut ihmeen kärsivällinen ja toimiva kisatilanteissa ja suoritukset ovat menneet kuin kotioloissa konsanaan. Tietysti virheitä sattuu, etenkin kun kisapaikan hälinässä tamman keskittymiskykyä testataan todella, mutta harvoin niistä voidaan syyttää pelkästään tammaa. Lastaus ja kuljetus toimii Katan kanssa sujuvasti.

Katan isä Rubert IV on 104cm korkea ruunikonpäistärikkö ori. Ympäri Iso-Britanniaa, mutta etenkin Englantia koulupainotteisena kilpaillut poni on siirtynyt siitokseen sujuvan uransa jäljiltä. Orin varsoja löytyy ympäri Eurooppaa ja usea niistä on menestynyt etenkin kouluratsastuksen saralla. Tämä vaativana ratsuna tunnettu ori ei ole päästänyt ratsastajiaan helpolla, mutta se on ollut todellakin kaiken vaivan arvoinen.

Isänisä, rautias, 102cm korkea ori Portobello on tullut kotimaassaan Iso-Britanniassa kuuluksi haastavasta luonteestaan, mutta silti ihailluksi vankan rakenteensa ansiosta. Ori on kilpaillut esteillä, mutta menestystä se ei ole juurikaan saavuttanut. Vahvan luonteensa ori peri luultavasti isältään (iii. Lanson Moer, rn, sk 100cm), joka sekään ei kilpailuissa suuremmin viihtynyt. Sen valttikortti oli hieno rakenne ja näyttävät liikkeet, jotka jäivät kuitenkin näkemättä kilpakentillä. Portobellon emä taas (iie. Fanabella, rt, 99cm) kuoli nuorena toiseen synnytykseensä, eikä sirosta koulutammasta ehditty kuulla sen enempää maailman shetlanninponipiireissä.

Katan isänemä Lindi's Lorella on sekin englantilaista perua. Mustanpäistäriköltä, 100cm korkealta tammalta ei pilkettä silmäkulmasta puutu. Tamma ei ole kilparatsuksi soveltunut, mutta menestystä sille on kertynyt näyttelyistä pitkin Iso-Britanniaa. Tamman isä (iei. Lord Oxford, rt, sk 101cm) menestyi kouluratsastuksen ja valjakon parissa kilpakentillä ja kuului olevan oikea aarre luonteeltaankin. Lindi's Lorellan emä (iee. Lindi's Lanella, mpäist) muutti Iso-Britanniasta Ruotsiin ja kierreltyään näyttelyitä aikansa kantakirjattiin tamma siellä toisella palkinnolla. Se kisasi yleispainotteisena ja menestyi etenkin esteillä, mutta tätä nykyä toimii jo siitostamman roolissa.

Emänä Katalla on Bloom Carente, kuvankaunis, 101cm korkea ruunikko tamma. Siitosponiksi Saksaan muuttanut tamma on kisannut hyvin tuloksin yleispainotteisena mm. entisessä kotimaassaan Iso-Britanniassa. Nykyään tamman tapaturmainen jalkavamma estää rasituksen, joten ratsunura on jo takana päin. Luonteeltaan varsin rauhallinen ja lempeä Carente on edelleen omistajansa lempiponi ja se toimiikin nykyään seuraponina omistajalleen ja tallikavereilleen.

Emäisä Bloom Charlie, jo edesmennyt ruunikko, 103cm korkea poniori menehtyi sairauskohtaukseen kesken estekilpauransa. Kotimaansa Iso-Britannian näyttelyissäkin esiintynyttä oria jäi kaipaamaan kasvattaja, jolla oli valtavat odotukset tätä potentiaalista oria varten. Charlie tunnettiin vahvaluonteisena orina, mutta silti omistajansa luottoponina. Sen isä (eii. Carwell Coco, m, sk 100cm) viettää eläkepäiviä yksityisponina Ruotsissa. Ori on kisannut yleispainotteisena ja se olikin aikoihaan ihan mukiinmenevä kilparatsu. Sen omistaja on käyttänyt sitä erityisen harkitusti siitoksessa, joten tämä rakenteeltaan hieno ori on Katan suvussa oikea helmi. Kantakirjaan ori ei kuitenkaan syystä tai toisesta koskaan päätynyt. Emä (eie. Bloom Wendy, rn, sk 98cm) on kiltti koulupainotteinen tamma, joka asustaa siitostammana Katan kasvattajalla Englannissa. Wendy on kisannut muutaman kisan verran kelpo tuloksin, mutta se siirtyi siitokseen jo hyvin aikaisin.

Musta, 99cm korkea ponitamma Godeliva on Katan emänemä. Sen värikäs elämä ratsastuskouluponista kilparatsuksi ja arvokkaaksi siitosponiksi kävi sattuman kautta. Godelivan nykyinen omistaja osti tamman konkurssiin menneen ratsastuskoulun pakkohuutokaupasta ja hioi siitä oikean timantin. Tamma on kantakirjattu kolmannella palkinnolla kotimaassaan Iso-Britanniassa ja se on kilpaillut kouluratsastuksen saralla. Omistaja on kuvaillut Godelivaa sinnikkääksi ja ovelaksi poniksi. Tamman isä (eei. Fifty Ways WL, km, sk 101cm) on tempperamenttinen, valjakkosukuinen kouluponi Saksasta, joka ruunattiin jo parin siitoksen jälkeen ennen sen kisauraa. Godelivan emä (eee. DD Ginger, m, sk 98cm) on siro, yleispainotteinen harrastetamma Irlannista. Tämä herkkähipiäinen tamma on luonteeltaan melkoisen arka, mutta ratsuna miellyttävä ja osaava.

Tallillamme vieraili tänään uusi tuttavuus, estevalmentaja Iiris Kuusiniemi:

"Aurinko paahtoi tänään kenttää, joten turvauduimme Mäkisuon maneesin viileyteen. Kata ja Jesper saivat hoitaa lämmittely itsenäisesti sillä aikaa kun kokosin tallityttöjen avulla esteitä. Aloitimme sitten puomeilla ja matalilla esteillä ja koetin saada käsitystä tämän ratsukon ongelmista ja toisaalta myös vahvuuksista. Kata vaikutti innokkaalta hyppääjältä ja Jesperillä oli kelpo istunta. Kuitenkin käännökset olivat melkoisen hutiloituja ehkä juuri Katan turhankin innokkaan etenemisen vuoksi. Kokosin harjoitusesteistä sarjan ja hioimme sitä muutamaan otteeseen.

Liitin sarjan rataan ja ratsukko pääsi hyppäämään tätä huimaa seitsemän esteen reittiä. Ensimmäisellä kerralla radan kolmannen esteen jälkeen Kata teki äkkijarrutuksen lähtiessään ensin kohti väärää estettä ja hämmentyessään sitten Jesperin apujen käytöstä. Jesper kellahti selästä maahan kuin räsynukke, muttei onneksi satuttanut itseään. Ratsukko lähti yrittämään uudestaan, tällä kertaa Jesper sai olla varmempi kääntämisessä. Kehotin poikaa siirtämään katseen hyvissä ajoin seuraavalle esteelle. Lähestymiset ja kääntymiset olivat edelleen hankalia joissain kohti, joten kävimme läpi tiettyjen esteiden osuuksia. Lopulta rata alkoi taittua mukavasti ja Katan liika energiakin oli käytetty. Kiitin ratsukkoa osallistumisesta ja jaoimme vielä valmennuksen viimeiset ajatukset puolin ja toisin."
- valmentajana Iiris Kuusimiemi (kirjoittanut lyllis)

"Kata saapui varsin varmoin askelin ratsastajansa Jesperin kanssa Mäkisuon maastoesteradalle. Ratsukko oli kulkenut viiden minuutin matkan tallilta tänne ja oli hoitanut lämmittelyn jo kentällä. Aloitimme siis suoraan esteistä. Olin koonnut Katalle sopivia maastoesteitä yhteensä viisi. Ratsukon tutustuttua esteisiin aloitimme niistä yhdellä. Jesper nosti laukan ja Kata ponkaisi eteenpäin vauhdilla. Hyppy oli melkoisen huvittava loikka, jonka selvästi yllätti ratsastajankin. Harjoittelimme lähestymistä ja Jesper sai tosissaan rauhoitella Katan intoa.

Otin mukaan tehtävään toisen esteen ja kun hypyt alkoivat luistaa ja lähestymistä oli hiottu, oli meillä lopulta koossa viiden esteen rata. Esteiden välillä oli paljon etäisyyttä, joten Jesperillä oli hyvin aikaa valmistaa Kataa hyppyihin ja säädellä sen vauhtia. Tänään ei nähty putoamisia vaikka Katan villit hypyt antoivat niille välillä oivia mahdollisuuksia. Hyvä treeni kaikin puolin ja Katalle mukavaa vaihtelua. Voisitte ottaa pienen maastoestetreenin viikkoaikatauluun pysyvästikin."
- lyllis

Kata-ponin uusi vuosi on alkanut kiirehtimättä ja vailla huolia. Tamma on treenaillut ponitiimiläisten kanssa ja käynyt Kitin valmennuksissa joka viikko, mutta kilpauran ollessa jo takana on tamma saanut alkaa nauttia jo eläkepäivien kaltaisesta rauhasta. Onneksi saamme seurata Katan varsojen kilpauria ja huomata kuinka tamman taidot ovat siirtyneet eteenpäin sen pikkuisille.

Tänään seurasin ponitiimin Jesperin toimia Katan kanssa. Kata vartoi karsinassaan hievahtamattakaan Jesperiä saapuvaksi varusteiden kanssa. Rauhallisena se sieti satuloinnin ja sai porkkanan palkkioksi käyttäytymisestään. Kaksikko lähti maastoon alkulenkille ja palasi sitten tallipihan maneesiin aloittamaan varsinaisen ratsastustuokion. Jesper hioi niitä iänikuisia laukanvaihtoja ja kiemurauria, ja Kata kulki kuin opetusvideon ratsu. Harmoninen yhteistyö ja Katan sulavat askeleet tyssäsivät kuitenkin toisen ratsukon saapumiseen. Katan keskittyminen haihtui kuin tuhka tuulen sen halutessa käydä tervehtimässä tarhakaveriaan Uni-tammaa, joka tepasteli uraa pitkin Aava ratsastajanaan. Jesper sai työskennellä taitavasti saadakseen Katan keskittymään jälleen. Loppukäynnit Kata käveli levollisena ja tallissa se sai lämpimän loimen päällensä tarhaan palaamista varten.
- lyllis

Ensilumea odotellessa Kata on päässyt miltei päivittäin maastoon hölköttelemään. Tamma on nauttinut täysin rinnoin ja pinkonut minkä pikku jaloistaan pääsee aina luvan saadessaan. Tänään Aava oli jälleen lähdössä kiertämään metsiä Katan kanssa ja pyysi minua seuraksi. Valitsin ratsuksi Saiman, ja pikaisen harjaustuokion ja varustuksen jälkeen seisoimme tallipihalla valmiina lähtöön. Alkulenkin otimme rauhallisesti ja nautiskelimme kauniista aamusta, jota aurinko oli pikku hiljaa alkanut lämmittää. Kata kulki käyntiä kuitenkin pontevasti heti alkuun, se ei malttanut hillitä askeltaan. Tietysti tammalla oli myös tekemistä pysyä Saiman tahdissa.

Aikamme kierreltyämme metsäpolkuja nostimme ravin sopivan pehmeällä maaperällä ja sai Kata nostaa laukankin. Saiman kanssa jätin laukan myöhempään kenttätyöskentelyyn. Kata laukkasi haltioituneena. Aavaa ja minua sen vauhti huvitti, tamma näytti kuin miltäkin laukkakilpurilta. Saimakin katsoi tamman perään korvat hörössä. Hillitsimme ratsumme jälleen käyntiin ja jatkoimme matkaa. Noin tunnin samoilun jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin tallille. Aava nousi Katan selästä, ojensi sen ohjat minulle ja nappasi satulan mukaansa talliin. Hetken kuluttua tyttö palasi juoksutuskamppeiden kanssa. Lähdimme porukalla kentälle, jossa Kata sai juosta sielunsa kyllyydestä liinan päässä ympyrää. Muutama hullunkurinen loikkakin nähtiin. Kata oli tänään kaikinpuolin virkeä, tällä tammalla riittää energiaa jakaa vielä näin marraskuun pimeinä aikoinakin.
- lyllis

"Kata ja Aava saapuivat maneesiin yhtäaikaa kanssani. Ihastuin välittömästi suloisen väriseen tammaan, joka katseli pirteästi ympärilleen. Olimme jo puhelimessa sopineet, että Katan kanssa treenattaisiin lyhyitä ja tiukkoja teitä, vaikka ne tammalta yleensä hyvin onnistuivatkin. Valmennus aloitettiin alkuverryttelyllä, puomeilla ja kavalateilla. Verryttelyssä katsottiin tarkasti, että Kata reagoi apuihin nopeasti ja oikein. Puomeilla haettiin vähän askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä, ja ne sujuivatkin ongelmitta. Kavaletit toimivat lämmittely esteinä, eivätkä ne tuottaneet ratsukolle onglemia.

Samalla kun Kata ja Aava vähän hengähtivät, minä kokosin lyhyen radan, joka sisälsi vähän haastavampia kännöksiä ja lähestymisiä. Ratsukko aloitti radan laukassa ja ensimmäinen pysty sujui ilman ongelmia. Pystyltä tuli kaareva tie okserille, joka ei tuottanut ongelmia. Okserin jälkeen tuli tiukka kurvi pystylle ja varoitin Aavaa jo etukäteen ulkoapujen tärkeydestä. Ratsukko ajautui aavituksen ulos linjalta, mutta ei niin paljoa, että se olisi häirinnyt ponnistuspaikan löytämistä. Seuraavaksi tuli pidempi laukkapätkä, jonka jälkeen tuli kolme estettä aseteltuina kiemurauralle. Taas pääsivät ulkoavut kunnola töihin ja ratsukko hoiti tehtävän kunnialla. Loppuun vielä vähän leveämpi okseri, jolla Kata sai venyttää itseään kunnolla. Rata sujui hienosti ja nopeasti, eikä yhtään pudotusta tullut. Onnistuneen radan jälkeen oli hyvä antaa tammalle kunnon kiitokset ja sen jälkeen ratsukko jäi ottamaan loppuverryttelyt itsenäisesti."
- valmentajana Mari H

Kata kävi Jesperin kanssa valmentautumassa Sinnesrossa:

"Jesper saapui valmennukseen sievän päistärikön pikkutammansa kanssa. Poni pälyili ympärilleen ja hörähteli vaimeasti muille poneille. Alkukäyntien jälkeen käskin keräämään ohjat tuntumalle. Poni oli mukavan reipas ja sen ilme oli heti keskittynyt. Alkuun tehtiin paljon voltteja, jotta ponit saataisiin taipuisiksi ja lisäksi pitkille sivuille tehtiin pysähdykset. Kata oli hieman malttamaton pysähdyksissä ja hiipi aina pienen askeleen eteenpäin. Käskin Jesperiä odottamaan niin kauan, että poni seisoisi rauhallisesti paikoillaan ennen kuin päästäisi sen liikkeelle. Useamman toiston jälkeen pysähdykset alkoivat sujua maltillisemmin ja Jesper saattoi jo myödätä pysähdyksen jälkeen ponin aikomatta lähteä liikkeelle. Voltit olivat helppo nakki - poni oli taipuisa kuin kumiletku. Voltteja ja pysähdyksiä tehtiin vielä parit ravissa, kunnes siirryttiin tekemään loivia kiemurauria ja käyntisiirtymiiä. Poni puksutti tasaisesti eteenpäin. Huomautin Jesperiä vielä suoristamaan poninsa kunnolla loivankiemuran kaarien välissä. Pysähdysharjoittelun ansiosta Jesper oli saanut ponin jo hyvin herkäksi pohkeelle ja ohjalle, joten käyntisiirtymiset sujuivat oikein kivasti ja pari esitti täsmällisesti oikeat askelmäärät.

Tässä välissä annettiin poneille vapaat ohjat, jotta ne saivat levähtää ja sen jälkeen siirryttiin laukan pariin. Oikeaan kierrokseen laukka nostettii lyhyeltä sivulta ja vasempaan kierrokseen I-kirjaimesta, jonka jälkeen tehtiin pääty-ympyrä ja laukattiin vielä lävistäjä. Kata haki oikeaan kierrookseen aluksi väärää laukkaa. Käskin rauhoittaa tilanteen, asettaa selvemmin laukan suuntaa ja antaa huolelliset avut. Seuraava nostokin oli vielä hieman epävarma, mutta sen jälkeen ne onnistuivatkin sulavasti. Vasempaan kierrokseen poni alkoikin jo ennakoida nostoa, joten ratsatsajalla oli työtä pitää poni nostoon asti rauhallisena. Neuvoin Jesperiä vielä rentouttamaan kätensä, mikä sekin edesauttoi rauhoittamaan ponia. Laukkaosuudet sujuivat hyvin ja Kata sai paljon kehuja. Ennen kokonaisen radan suorittamista ratsukko sai vielä hengähtää käyntitauon aikana. KN Special sujui hienosti ja räväyttipä poni mahtavat keskiravitkin, joita emme olleetkaan ennen rataa ottaneet esille. Hienoa työtä! "
- valmentajana Snusmumriken

Kata ja Aava kävivät valmentautumassa Terälän maneesissa:

"Raija katsoi shetlanninponin käyntiä.
- Saa ottaa heti paremman käynnin. Saman tien kun menet selkään ja pyydät vapaatakin käyntiä, niin ajatus on eteen, Raija aloitti kurinpidon. Lyllis sai kerätä ohjat ja pitää käynnin ripeänä. Aloitettiin taivuttelemalla ponia uralla käynnissä. Raija sai muistuttaa ulkopohkeesta Lyllikselle yseaan kertaan; poni poikitti helposti väistön puolelle. Kun Kata alkoi taipumaan, oli aika ottaa ravia. Kevyessä ravissa haettiin ympyrällä ensin ponia kuulolle.
- Nyt Katan niska alkaa rentoutumaan. Ota raippa ulkokäteen ja muistuta tarvittaessa, jos se yrittää luistaa takaosalla. Ulko-ohjan tuli pitää ulkolavan paikallaan, Raija ohjeisti.
- Istu harjoitusraviin ja väistätä Kata uralle. Ralla ravi-käynti siirymisiä. Poni ei selvästikään ollut vielä takaosan päällä, koska siirtymisissä niskan rentous katosi ja poni jännitti selkäänsä.
- Yritä pitää itsesi hieman rennompana, Lyllis, Raija sanoi. - Siirtyminen ei ole ratsastajalle vaikea asia. Jos jännitätä jokaista siirtymää, ei poni voi rentoutua. Vähitellen Kata renoutui ja hakeutui jo peräänantoon tässäkin tehtävässä.

Viimeinen tehtävä oli laukkaa kahdeksikolla. Keskellä ravin kautta laukanvaihto. Varsinkin oikealle poni oli jäykempi ja laukan nosto siihen suuntaan tuotti vaikeuksia.
- Tee uudelle ympyrälle tullessa selkeä asetus. Eli viet kättä reilusti ympyrän sisäosaa kohti, niin että ponille väännetään rautalangasta, mihin mennään. Ulkopohke edelleen vahvana ja selvästi sekin taaemmas noston yhteydessä. Sisäpohje nostaa laukan. Kata alkoi jo läkähtyä laukatessaan kahdeksikkoa. Rytmi pysyi hyvänä ja nostot molempiin suuntiin alkoivat sujua. Raija oli tyytyväinen ponin työskentelyyn ja päästi Lylliksen ja Katan verryttelemmään."
- valmentajana Raija Koski

"Tänään hioimme Katan ja Aavan kanssa asetuksia ja siirtymisiä. Kaksikko oli jo suorittanut lämmittelyn itsenäisesti saapuessani maneesiin. Aava kertoi Katan olevan erityisen energisellä päällä ja siltä tamma näyttikin. Aloitimme harjoittamaan keskiympyrällä vasta-asetusta. Katan vaikutti ensin jäykältä, mutta löytyihän se asetus sieltä. Seuraavaksi harjoittelimme samaa voltilla. Vasen kierros oli Katalle selvästi vaikeampi, joten siihen käytimme enemmän aikaa. Asetuksissa ei ollut pulmia, joten ohjeistin Aavaa siirtymisissä. Katan energisyys oli hyötynä tässä, se siirtyi käynnistä raviin ja laukkaan pontevasti. Vaihtaessa laukasta takaisin käyntiin tamma taas ei olisi malttanut mieltään ja meinasi jäädä ravaamaan. Aava sai olla tomerana.

Siirtymisharjoitusten jälkeen Kata sai hetken hengähtää ennen pohkeenväistöjä. Väistöjä varten pyysin ratsukon keskihalkaisijalle. Kata tiesi mitä odottaa ja lähtikin väistämään heti ensimmäisestä merkistä. Aava olisi kuitenkin voinut pitää tammaa suorempana, nyt sen kaula lähti aivan liian vänkyrälle. Muutaman kerran jälkeen asetus oli jo sopivampi. Tunnin loppuun otimme vielä laukannostoja, joista Kata oli silminnähden innoissaan. Kaikinpuolin antoisa valmennuskerta!"
- valmentajana Kiti (kirjoittanut lyllis)

Kaunista pakkaspäivää varjosti tänään huoli Katan takajalasta. Tamma oli toissapäivänä kilpailuiden jälkeen saanut tallipihalla riemuhepulin ja lähtenyt taluttajalta käsistä juostessaan alas kuljetusvaunun rampilta. Pukitellessaan Kata oli satuttanut jalkansa ja tamman ilo oli loppunut klenkkaukseen. Hölmistyneenä se oli antanut itsensä kiinni ja ehkä vähän nolostuneena ontunut talliin. Tänään se vielä aristi jalkaansa, joten suunniteltuja treenejä ja kisoja jouduttiin lykkäämään. Eläinlääkäri saapui tänään tutkimaan jalan. Huojennuin suuresti kuullessani, että murtuman mahdollisuus oli pieni. Luultavasti jalan lihas on venähtänyt. Eläinlääkäri määräsi tamman välittömään parin viikon lepoon. Ainoastaan rauhalliset talutuslenkit ovat sallittuja ensi viikosta lähtien. Jaoimme Katan ja Unin tarhan kahtia etteivät ne yllyttäisi toisiaan leikkiin. Nyt kovasti vaan toivotaan tamman ottavan itsekin rauhallisesti ja jalan paranevan pikaisesti ja hyvin.
- lyllis

Kata pääsi kantakirjaan hienosti toisella palkinnolla! Tyytyväinen talliporukka on ylpeä tammasta, joka käyttäytyi rauhallisesti ja esitti itseään kauniisti koko tilaisuuden ajan. Lisäksi Kata on kerännyt viimeaikoina mukavasti sijoituksia koulukisoissa. Tänään tamma sai erityishemmottelua. Puunauksen ja rapsuttelun lisäksi sitä odotti karsinassa mehevä porkkana-omenaseos. Voi sitä riemun hörinää, kun tamma tyhjensi kuppinsa viimeistäkin murua myöten. Naapuritalleilta asti tuli väkeä onnittelemaan. Aikamoiset pidot saatiin lopulta pystyyn, kun ystävät ja tutut kerääntyivät tallille mukanaan ruokaa ja juomaa. Kävi Katan kasvattajakin piipahtamassa kukkapuskan kanssa pikaiseen. Kata oli huomiosta hiukan hämillään, se tervehti onnittelijoita aikansa mielenkiinnolla kunnes sai tarpeekseen hulinasta ja osoitti luimimisella kaipaavansa rauhaa talliin. Illan tamma sai levätä ja kerätä voimia tuleviin treeneihin ja kisoihin.
- lyllis

Kirpeä pakkasaamu tervehti aurinkoisena ulkona talsiessani tallille päin. Olin päättänyt viettää aikaa rauhassa Katan ja varsan kanssa heti aamusta. Suloinen parivaljakko löytyi silmät yhä sikkurassa aamu-unissaan varsomiskarsinasta. Autoin tallilla jo hääräävää Tomia aamuheinien jaossa ja Katan vuoron tullessa hain tamman harjapakin mukaan. Tamma hörisi innoissaan heinät nähdessään ja Nemo-varsakin innostui vaikkei heinää vielä syökään. Laitoin heinät Katalle verkkopussiin ja kiinnitin tamman riimusta löysälle narulle.

Aloitin harjaamisen kumisualla pyörivin liikkein, sen jälkeen seurasivat pehmeänharjan pitkät vedot ja viimeisinä pölyharjan käyttö. Nemo ihmetteli touhujani ensin kauempaa, mutta lopulta varsa tapitti tapahtumaa vieressäni uteliaana. Kavioiden putsaus ja hännän selvitys oli miltei mahdotona Nemon tunkiessa pientä turpaansa tielle. Selvitin lopuksi vielä Katan harjan huolella. Kun tamma oli jälleen moitteettomassa kunnossa, jäin silittelemään sitä ja varsaa vielä toviksi ennen kuin kiiruhdin tervehtimään muita hevosia.
- lyllis

Koko tallin väki koki jännityshetkiä, kun pieni suloinen Nemo-varsa syntyi eilen varsakarsinassa. Tallimestari Tomi oli kyhännyt itselleen pedin satulahuoneen sohvalle ja käynyt vilkaisemassa Kataa vähän väliä yön mittaan. Synnytys alkoi varhain aamulla ja Tomi oli tarkoin korvinensa heti paikalla. Sain välittömästi soiton ja puin unen pöpperössä päälleni ensimmäiset käteeni osuneet vaatteet. Huojennuksekseni synnytys sujui oikein hyvin. Luonto teki tehtävänsä ja Kata on erinomainen äiti! Ensimmäisen synnytyksensä jäljiltä se voi oikein mainiosti. Tamma holhoaa pienoistaan ja vaikuttaa rauhallisemmalta kuin koskaan. Oli turha ajatellakaan tamman lähestymistä ensimmäisenä päivänä, niin kovasti se suojeli varsaansa. Eläinlääkäri kävi paikan päällä toteamassa kaksikon terveeksi ja hyvinvoivaksi. Nyt ei siis voi kuin seurata iloisen varsan ensi askelia ja tuoreen emän touhuilua.
- lyllis

Iloisia vauvauutisia syksylle! Kata astutettiin tänään tallimme Pommi-orilla. Tämän yhdistelmän varsa tulee olemaan Mäkisuon ensimmäinen kasvatti, joten pienoisen odotus on merkittävä asia koko tallin väelle. Varsa tulee varttumaan ja asumaan Mäkisuossa ainakin näillä näkymin koko elämänsä. Siitä tulee varmasti yksi lempiponeistani, saahan se geeninsä aivan huippuponeilta. Odotusajan Kata saa viettää rauhassa kotona treenaillen rennosti ja köpötellen lähimaastoissa leppoisasti. Toivotaan, että kaikki sujuu suunnitelmien mukaan niin odotusajalla kuin h-hetkenäkin.

Kata on työskennellyt tiiviillä aikataululla ponitiimiläisten kanssa ja treenannut etenkin Aavan kanssa koulua. Valmentajamme Kitin neuvoista on ollut valtavasti apua ja tietysti ahkerista poniratsastajistamme. Itse kun olen tamman selkään liian pitkä olen joutunut tyytymään maastakäsittelyyn tamman suhteen. Katan kanssa päivän viettäminen on aina mukavaa ja täynnä hassuja sattumia. Maastolenkit taluttaen ovat aikamoista menoa Katan halutessa painella sielunsa kyllyydestä ja minun hyssytellessäni sitä minkä kerkeän. Kata on kyllä mainio poni ja, pakko se on myöntää, rakkain poni elämässäni.
- lyllis