Mäkisuo - Hymy

Käytöksellään herrasmiehen maineeseen noussut Hymy on todellinen tallin hymypoika. Ori on lempeä ja rehti hevonen, joka ei huonoja päiviä tunnu tuntevan. Tammoille Hymy toki huutelee, suorastaan kiljahtelee joskus, kyllähän sitä vähän pitää miehekkyyttään osoittaa, mutta muuten ori on varsin rauhallinen tapaus. Ihmisrakas oripoika pitää rapsuttamisesta ja seisookin aloillaan, pää korkealla ja silmät sirrillään hoitajan rapsutettavana pitkiä aikoja.

Hymy on hoitaessa rehellinen. Se kyllä kertoo, jos jotain tehdään sen mielestä väärin, muttei ilkeile turhia. Korvien luimistus kertoo, jos ympärillä sählätään liikaa. Luimuilu ei kauaa jatku, se on vain pieni, varovainen muistutus. Ori on reipastahtinen, joten taluttaessa taluttaja saa ottaa isoja harppauksia orin rinnalla pysyäkseen. Hymy pysähtyy kuitenkin kuin seinään jo kuullessaaan painottavan kehotuksen "Seeeis".

Kouluratsuna Hymy on pyöreäliikkeinen ja isot askeleet omaava. Sen laukka on keinuhevosmaista ja mukava istua. Hymy ei ole mikään automaattiratsu, ori vaatii ratsastajaltaan taitoa, keskittymistä ja varmuutta. Tarpeeksi osaavan ja uskaltavan ratsastajan kanssa sillä riittää kapasiteettia pitkälle. Parhaimmillaan ori on komealiikkeinen ja kuuliainen pienimmillekin avuille. Yksittäisiä esteitä ori hyppää passelisti, mutta kompuroi sarjoilla helposti. Hymy innostuu esteistä joskus liikaakin ja se tarviseekin rauhallisen ratsastajan selkäänsä esteille. Maastoon ori lähtee mielellään, mutta mieluiten se seuraisi kaveriratsukkoa kanssa. Kisoissa Hymyn keskittyminen saattaa herpaantua kisa-alueen tapahtumiin, joten oria pitää herätellä ja hakea kuulolle lämmittelyn aikana ennen varsinaista suoritusta varmistaakseen hyvän suorituksen.

Hymyn isä Virne on komea pienhevosori, jolta löytyy korkeutta huimat 142 cm. Tämä musta pienhevosori toimii kouluratsuna kasvattajallaan Aaro Mäellä. Hän itse kilpailee oriilla helppo A tasolla ja he ovatkin yltäneet moniin sijoituksiin. Luonteeltaan Virne on varsin rauhallinen, herrasmies ori. Ratsastaessa ori liikkuu kevyesti ja yhteistyöllä, kuitenkin energiaakin löytyy tarvittaessa. Virne toimii myös jalostusorina, unohtamatta taukoja kilpailukausien aikana. Jälkeläisiä herralta löytyy kymmenen tällä hetkellä, jotka ovat pärjänneet kouluratsastuksessa melkoisen hyvin. Ori myös on periyttänyt värinsä lisäksi upeita liikkeitään.

Virneen isä Viljami on sen sijaan hevosenkokoinen suomenhevosori. Tämä 150 cm korkea musta ori syntyi aikoinaan harrastekotiin. Se oli aina neljään ikä vuoteen saakka täysin ratsastamaton. Kuriton ori meinattiin ruunata, mutta myynti-ilmoitus teki työnsä ja Viljami löysi tiensä Aarolle. Hän koulutti orista vaativa B tasoisen kouluratsun, joka menestyi aina suomenhevosten koulumestaruuksissa saakka. Viljami on jo iän myötä rauhoittunut, mutta vielä eläkepäivilläänkin herra osaa pomottaa. Sen kahdeksastatoista jälkeläisestä useimmat ovat onneksi perineet emiensä luonteita.

Virneen emä Käpykylän Hiirenvirna oli kenttäpainotteinen ratsu, jolta löytyi kapasiteettia lajiin kuin lajiin. Väriltään rautias neito oli vain 146 cm korkea. Aikoinaan neitoa koitettiin ravuriksi, mutta laukka oli neidillä selkeästi mielessä, joten siitä luovuttiin. Tamma myytiin eteenpäin, josta se pääsi yhden ratsuttajan omistukseen. Hiirenvirna yllätti monet ihmiset kapasiteetillaan, varsinkin esteillä. Hyvin yhteistyöhaluinen hevonen, jolla oli suuri sydän. Kilpailuja kierrettiin ja voitettiin, sekä tammalle jäi viisi jälkeläistä perimään nämä hienot lahjat.

Hymyn emä Elviira on myös Aaron omistama, kaunis siitostamma. Elviira on väriltänsä tummaruunikko ja korkeutta neidolta löytyy 153 cm. Nuoruudessaan Elviira osallistui koulukilpailuihin seuratasolla nuoren omistajansa kanssa. Ratsastajan kehittyessä, Elviiran taidot eivät pysyneet täysin perässä ja se myytiin. Aaro löysi neidon ja ihastui siihen sen upean rakenteen takia. Hyvin sopusuhtainen, pitkäjalkainen tamma omisti mitä hienoimmat liikkeet. Aaro osti neidon vain jalostustamman rooliin ja se onkin teettänyt yhdeksän upeaa jälkeläistä. Periyttänyt muutamalle myös rakenteensa.

Elviiran isä Eemi oli tavallisen rautias ori, jolta löytyi korkeutta 151 cm. Eemin historia ei ole sen sijaan mitä ihanin. Ori syntyi hyvään harrastekotiin, jossa se myytiin kolme vuotiaana eteenpäin. Orin rakenne ei ollut hohdokas ja se oli hieman jalkavikainen, joten se joutui kiertolaiseksi. Muutaman varsan se teetti vuosien välissä. Käytyään ainakin kymmenessä eri kodissa, se päätyi nuorelle naiselle, joka viis veivasi hevosista. Eemin jalat eivät parantuneet, vaan pahenivat huono hoidon takia. Ori menehtyi ollessaan vain viidentoista.

Elviiran emä Liljan Anelma on eläkevuosia viettävä musta neito. Tämä 148 cm korkea tamma on niittänyt muutamia voittoja kouluratsastuksessa, mutta sijoituksia itsessään sitäkin enemmän. Anelma on kilpaillut menestyksekkään uran itselleen ja näyttelyissäkin on kierrelty, saaden kehuja varsinkin jalka-asennoista. Hieman lyhyt kaulainen tapaus, mutta ei se silti haittaa. Sen neljästä jälkeläisestä, kaikki ovat perineet isiensä sopusuhtaiset rungot.

© Vibaja

"Hymy ravasi alkuraveja jo ratsastajansa kanssa maneesissa saavuttuani. Kiinnitin huomiota ensimmäiseksi orin ilmavaan ja puhtaaseen raviin jo alkulämmittelyistä. Lyllis työskenteli osaavasti Hymyn kanssa, ylläpiti moitteetta ravia ja työsti oria pyöreäksi. Kehoitin ratsukon pääty-ympyrälle raviin ja lylliksen tuli taivuttaa pikkuhiljaa orin otsaa ympyrän keskelle; hetken päästä Hymy ravasikin jo ilmavasti otsaa kevyesti sisään kääntäen ja ratsastaja onnistui pitämään itsensä rauhallisena eikä loppujenlopuksi sisäkäsi painanut Hymyä yhtään. Toistimme saman toisella pääty-ympyrällä vastakkaiseen suuntaan ja nyt Hymyllä olikin hieman ongelmia pitää liike pyörivänä, mutta ratsastajan keskittyessä orin liike oli tarmokasta. Annoin ratsukon ravata hetken itsenäisesti, jonka jälkeen aloitimme laukkatyöskentelyn. Ensimmäisellä laukannostolla Hymyn laukka lähti hieman kiireisesti ja tippui äkisti raviin, joten aloitimme alusta. Kehotin ratsastajaa pitämään silmällä pohkeita ja omaa istuntaa, joten seuraavalla laukannostolla nosto olikin jo paljon parempi! Pari kertaa toistimme laukannostoa ja Hymy jaksoikin keskittyä ratsastajaansa hyvin ja nosti laukan upeasti ja jaksoi pitää liikettä yllä."
- valmentajana Alison

Hymy on mielissään saapuvasta talvesta. Tarhassaan se haistelee ilmaa pää korkealla ja juoksentelee innoissaan narskuvassa lumessa. Ori on ollut vireällä tuulella, se ansaitsi ensimmäiset ykkössijansakin (vihdoinkin, sanon minä!). Kisaaminen jatkuu ja näyttelyissä käynti myös. Marraskuun alussa syntyy Hymyn ensimmäinen jälkeläinen, jännittävää nähdä kuinka paljon se isäänsä tulee!
- lyllis

"Hymy oli erittäin virkeällä tuulella jo heti valmennuksen alettua. Ensimmäisenä tehtävänä oli käynnissä ja myöhemmin ravissa kokorataleikkaiden tekeminen kunnon taivutuksessa. Hymy taipui oikein mukavasti, välillä sille tuli ravissa turhan kova kiire, mutta kun otit suoralla parit pidätteet, tuli se taas kunnolla kuulolle. Kulmissa se meinasi hieman oikoa, mutta korjasit Hymyn heti hyvin! Seuraavana tehtävänä oli avotaivutukset keskihalkaisijalla. Ensin käynnissä, sitten ravissa. Käynnissä Hymy kuunteli sinua ja meni ihan hyvin. Ravissa meinasi taas tulla hieman kiirus, mutta muutaman suuremman pidätteen jälkeen Hymy alkoi työskentelemään hoppuilematta. Avotaivutukset olisivat voineet sujua paremminkin, mutta alkuun verrattuna lopussa olleet avot olivat oikein hyviä! Laukkatyöskentelyn työstimme suurella keskiympyrällä, jossa molemmat valmennuksessa olleet ratsukot laukkasivat. Hymyn laukka oli sopivan terävää, hieman kiireistä välillä. Loppua kohden alkoi paranemaan ja Hymy laukkasi rentoa, mutta eteenpäinpyrkivää laukkaa eteenpäin. Kokonaisuudessaan valmennus Hymyn ja sinun osaltasi meni hieman turhan suurella vaihteella, mutta väliin mahtui todella hyviä ja mallikkaita pätkiä!"
- valmentajana wortel