Takaisin Mäkisuon esittely-sivulle ------>



03.02.2015

Miltei vuosi on päässyt vierähtämään viimeisestä päivityksestäni, ja olen osoittautunut melkoiseksi tyhjän puhujaksi. Syvimmät pahoitteluni. Viime vuosi oli mitä työntouhuisin, ja uusi vuosi on lähtenyt käyntiin edellistä ponnekkaammin. Puhtia täynnä ovat sekä tallin ihmiset, että hevoset, eikä tallikissoja saa tietenkään jättää laskuista. Milli ja Mouru ovat julistaneet sodan tallissa talvea paossa oleville pikku tihulaisille, joita ne kantelevat ylpeinä ja tyytyväisin ilmein omistajansa rappusille.

Vauvakuumetta on podettu ja tammikuun puolella ehtikin syntyä jopa 5 pienokaista. Se on melkoinen määrä verraten Mäkisuon alkuaikoihin, vuoteen 2012, jolloin koko vuonna syntyi kaikkiaan 9 kasvattia. Tammikuun varsoista mainittakoon shetlanninponiori Poni, joka on erittäin odotettu varsa itselleni hyvin mieluisasta yhdistelmästä. Ponin virallisesta nimestä järjestettiin talliväen kesken nimikilpailu, jonka voitti eräs nuorikkomme ehdotuksellaan "Stay Gold Ponyboy". Muistan klassikkokirjan The Outsiders (Me kolme ja jengi), josta nimi on lähtöisin, olleen itsellenikin nuorempana rakas.

Tammikuussa saimme tallille vanhan tutun, kun kasvattimme Mäkisuon Tuittuturpa tuli meille treeniin. Tuittu käy valmentautumassa Kitin hellässä huomassa ja tähtää kilpailuihin hevostiimin Aneten kanssa. Tammasta on kasvanut varsinainen pässinpää, kaikella rakkaudella sanottuna, mutta himskatisti potentiaaliakin siitä löytyy. Huomaan siinä kokoajan enemmän ja enemmän piirteitä sen emästä, Tipistä.

Mitä muuta? Lunta on tullut. Sitä on enemmän kuin tarpeeksi, ja itkuisin silmin olen ajatuksen voimalla koettanut saada lumisadetta loppumaan. Ei auta, lumitöihin on lähdettävä. Onneksi suurimmat alueet auraa naapurin mies traktorillaan, mutta pienemmät polut on raivattava itse. Siinäkös hyötyliikuntaa parhaimmillaan!



Pysähtynyt hetki laidunten yllä (© lyllis)


- Lumitöistä raukein terveisin, lyllis



14.05.2014

Kevät on hurauttanut kesää kohti hirmuista vauhtia. Tallipihan linnunpöntöt on aikaa sitten putsattu ja korjattu talven jäljiltä. Maasta puskeva vihreä on saanut jokaisen Mäkisuon humman mielen sekaisin ja taluttajan raivonpartaalle kiskoessa isoa eläintä irti ruoholta. Lintujen sirkuttaessa ja auringon lämmittäessä ratsun harjaa maastolenkit tuntuvat olevan taas parasta maailmassa. Toppatakit ja pipot on heivattu satulahuoneen nurkkiin ja ratsukot suuntaavat mieluummin kentälle kuin maneesiin.

On taas aika uudelleenvihkiä Mäkisuon päiväkirja käyttöön. Hevoskatraan kasvaessa toiminnan pyörittämisessä on toden totta riittänyt töitä eikä kirjoittamiselle juurikaan ole jäänyt hetkeä. Tulevana viikonloppuna talliväki on jälleen vastaanottamassa uutta asukasta, kun Villahaan suomenhevoskasvatti saapuu tallille. Tammavarsa sai nimekseen Villahaan Veena ja odotan siitä oivaa kouluhevosta.

Lupaan ja vannon yrittäväni tosissaan kirjoittaa kuulumisia useammin. Yritän myös pestata jonkun tallitytöistämme, tai -pojistamme, sijaisekseni arjen kirjuriksi. Tohinaahan arjessa riittää, nytkin olisi vaikka millä mitalla kommelluksia kerrottavana, mutta eivätpä hevoset anna odotuttaa itseään. Tänään tallimestarimme Tomin ollessa toista viikkoa vuoteen omana joudun jälleen tallitöihin sijaistamaan. Kuullaan siis myöhemmin!

- Työntouhuisin terveisin, lyllis



Talvi 2013-2014

"Kuurainen maa ja sen pehmeä lumipeitto kimmeltävät aamuauringon venyttäessä säteitään tallipihaa pitkin. Aamuheinät on jaettu jo ajat sitten pimeän aikaan. Hevoset nuokuttavat unisina päitään tarhoissa. Niiden värikkään loimet täplittävät valkeaa maisemaa maisemaa, ja niiden tasainen hengitys nostaa ilmaan höyrykierteitä. Ohuemmat syyskäsineet ovat vaihtuneet toppahanskoihin ja pörröinen pipo on ehdoton varuste. Tähän aamuun tekee mieli jäädä ikuisuudeksi."

- Ote Mäkisuon etusivulta



18.03.2013

En tiedä mistä oikein aloittaisin kirjoittamisen. Aivan valtavasti on tapahtunut sitten tammikuun ja kerrottavaa on yksinkertaisesti liikaa. Mainittakoon heti siis pari tärkeimpää: uusi tallirakennus on vihdoin valmistunut. Tallissa on karsinat yhdelletoista hevoselle sekä tilava varsomiskarsina, joten nyt voimme taas huokaista helpotuksesta, kun kaikille riittää tilaa. Tosin uudenkin tallin karsinat ovat pian täynnä... Rakennushankkeen päätöksen lisäksi olen ostanut muun talliväen pudistellessa päitään uusia hevosia. En näe tässä mitään väärää, onhan meillä taas karsinoita vapaana ;)

Ensimmäisenä esiteltäköön shetlanninponivarsat Nalle ja Rokki. Nalle on tällä hetkellä suvultaan pisin shetlanninponimme. Orilla on sukua kolmeen polveen saakka, kun taas Rokin suku yltää kahteen polveen. Nalle tuli meille Ranskasta asi L'amour aux Chevaux nimiseltä tallilta, kun taas Rokki on oma kasvattimme. Suomenpienhevosvarsa Manu on sekin oman tallimme kasvatteja. Manun lisäksi suomenhevoshankintoihiini kuuluu Tiilikanojan kasvatti, joka syntynee ensi kuussa.

Kasvatustoiminnan lisäksi Mäkisuossa järjestettiin helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa sekä koulu- että estekisat. Estekisat olivat yksipäiväiset, kun taas koulukilpailut jakautuivat viidelle eri päivälle. Silloin vasta hulinaa riittikin. Koko viikko ennen kisoja meni järjestelyissä. Onneksi apunani oli suuri joukko ihmisiä, yksin tämä kaikki olisi ollut mahdotonta toteuttaa. Olimme koko talliporukka väsyneitä, mutta onnellisia tiistaina 5. maaliskuuta, kun kilpailurypäs oli vihdoin suoritettu. Hetkeen tuskin uusia kisoja järjestämme, ellemme sitten leikkimielisiä oman talliväen keskuudessa.

Yhtäkkiä tuntuu, ettei olisikaan mitään kerrottavaa. Päiväkirjamme on tainnut muuttua tiedotteiden typistyskirjaksi. Lupaan piakkoin rauhoittua ja kirjoittaa ihan vain jostain tavallisesta päivästämme Mäkisuossa (jos sellaisia on). Aikaa vaan on niin vähän, kyllä tämänhetkisen (ja alati kasvavan) hevosmäärän kanssa puuhaa ja touhua riittää ja riittäisi vaikka kuinka! Nytkin täytyy lähteä valmistelemaan poneja Kitin valmennukseen ja jakamaan päiväheiniä Tomin kanssa.

- Kiireisin terveisin, lyllis



11.01.2013

Uusi vuosi, mutta samat vanhat kujeet! Vuoden ensimmäisten kuukausien aikana tallien tyhjiä karsinoita on asutettu ahkerasti. Skotlannista saapuneet ylämaanponit olivat kylän juorujen keskipisteenä tammikuussa. Tony, Belle ja Irkku toki ansaitsevat huomionsa, onhan rotu varsin harvinainen meillä Suomessa.

Uusia kasvatusrotumme edustajia on niitäkin toki. Suomenhevosvahvistusta joukkoomme toivat tuontisukuiset suomenhevoset Emppu ja Tipi sekä pitkäsukuiset Taika ja Eetu. Uudet shetlanninponitulokkaamme ovat tuontisukuinen ori Bruno ja 1-polvinen Rella.

Vuoden 2013 kisakausi on alkanut hyvällä menestyksellä. Etenkin vanhemmat suomenhevosemme ovat haalineet sijoituksia mukavalla tahdilla. Tästä tahti vain kiristyy kevääseen päin mentäessä. Kevään varsojen suunnittelu on jo hyvällä mallilla, mutta eiköhän pienoisia synny tässä talven puolellakin vielä. Yksi kasvatti on tälläkin hetkellä myynnissä. Varsan vanhempina ovat Bruno ja Kata, mikä hieno yhdistelmä siis! Kasvatille toivomme kisaavaa kotia, ovathan vanhemmat menossa laatiksiin aikoinaan.

- Lumisin terveisin, lyllis



08.12.2012

Miten se aika onkaan mennyt niin ripeää tahtia! Tuntuu kuin Mäkisuo olisi juuri vastikään hoiperrellut pystyyn ja hevosemme olisivat vielä minullekin vasta uusia tuttavuuksia, mutta niin vaan se päivä koitti, että ensimmäinen kavioikkaistamme saavutti 50 sijoitusta KRJ:n alaisissa kisoissa. Jedi lopetti koulu-uransa komeasti, se ei tyytynyt pelkkään sijoitukseen vaan vain ykköstilaan! Tätä juhlistettiin koko talliväellä kuplivan kanssa. Johan on meillä poni! Jedi tulee kisaamaan vielä muutamaan otteeseen esteillä, mutta muuten sen kisat on kisattu. Seuraavaksi suunnitteilla on jalostuskäyttöä, oria onkin pyydetty astumaan jo yksi tamma.

Joulukuu on tullessaan rauhoittanut Mäkisuon hektistäkin arkea hetkeksi. Joulunalusaika on toki sekin kiireistä jouluvalmisteluineen, mutta ihmiset ovat selvästi rauhallisempia odottaessaan joulua ja lomaa. Mäkisuon tallilla joulu on leivosten tuoksua kahvihuoneessa, kuusen oksien hakemista hevosten tarhoihin, joulumaastoilua ja höyryävää glögiä. Vietämme talliporukalla ensimmäiset pikkujoulumme 15.12. Lisäksi jouluaamuna ratsastamme maastolenkin pitkin hankien peittämiä pellonreunoja. Iha-ha-ha-naa!

- Jouluisin terveisin, lyllis



09.11.2012

On tämä alkava talvi ollut sellaista aikaa, että jalat alta! Vapaa-aika on jäänyt vähille, kun talliin on syntynyt toinen toisensa jälkeen ensimmäiset shetlanninponikasvatit Nemo, Leevi ja Nella. Eikä tämä vilske mihinkään lopu, tällä ja ensiviikolla maailman näkevät kaksi ensimmäistä suomenhevoskasvattia. Työtä ja huoltakin riittää, mutta suurta iloa varsat ovat tuoneet keskuuteemme. Varsoja tervehtimässä ovat käyneet vakiokävijämme ja naapuritkin. Ja mikä hauskuus onkaan ollut keksiä niille nimiä! Ehdotuksia on sadellut aina tallitytöiltä kengittäjään.

Varsat saavat nyt varttua rauhassa kunnes ovat ratsukoulutusikäisiä. Toki kaikenmaailman peruskäyttäytymiskoulutukset alkavat pian, talutukset ja tuon tuollaiset. Kunhan nyt pikkuiset tottuvat ajatukseen elämästä tämän maan päällä. Ensimmäinen suomenhevoskasvattimme tulee olemaan Helyn ja Hymyn yhdistelmä. Toista varsaa kantaa tammamme Saima, jolle löytyi komea sulho Kajon Suomenhevosista. Näiden varsojen jälkeen koitetaan päästä rauhassa takaisin tallin normaalielämään ja keskittyä hevosten kisaamiseen.

- Innokkain terveisin, lyllis



28.10.2012, klo 0:59

Niin se aika on vaan hurahtanut tallin perustamisesta tähän hetkeen: ensimmäisen kasvatin syntyyn. Tuntuu, että juuri lueskelin aamukahvin kera myynti-ilmoitusta Mäkisuon tilasta ja nyt katselenkin jo pienen shetlanninponivarsan haparoivia ensiaskelia emänsä kyljessä. Tällä väellä koettu ihkaensimmäinen synnytys sujui muitta mutkitta, vaikka kauan ehdin hermoilla kaikenlaista. Turhaan hermoilin. Katalla ja varsalla ei ollut huolen häivää, luonto hoiti hommansa. Eläinlääkärin saapuessa synnytys oli jo hyvässä vauhdissa. Tämän todettua, että tamma ja varsa olivat erinomaisessa kunnossa, vierähti suuri kivi sydämeltäni. Ensimmäinen oman hevosen varsominen on sitten pelottavaa katseltavaa. Nyt voi vain hengähtää huojentuneena.

Saanen siis esitellä Nemon, viralliselta nimeltään Little Boon MO. Orivarsa otti ensiaskeleensa varovasti, mutta uskalsi kohta hoippua jopa karsinan toiseen reunaan, hurjan kauas emästään. Katan suhtautuminen varsaan oli kuin tamma olisi koko ikänsä hoitanut sitä. Varsan kaatuessa Kata tuuppasi sitä hellästi turvallaan kuin varmistaen, että kaikki on hyvin. Pikkuisen ensisilmäilyä maailmasta olivat seuraamassa lisäkseni Venla, Maarit ja Tomi. Muille synnytys jää iloiseksi yllätykseksi sunnuntaiaamulle. En millään malttaisi odottaa nähdä ilmeitä, jotka leviävät tallille saapujien kasvoille aamulla, mutta ennen sitä pitää nukkua. Nyt, kun varsa ja tamma voivat molemmat hyvin, voin nukkua rauhallisesti koko loppuyön.

- Helpottunein terveisin, lyllis



29.9.2012

Mistä näitä englantilaisia täysverisiä oikein tulee? Minua katsottiin tallilla kieroon jo hankkiessani ex-laukkuri Brooken Iso-Britanniasta meille kisaamaan kenttää. Mutta mitä vielä, eilen talliin astelivat Yhdysvaltoja edustava Sail Girl Lita ja Iso-Britannian knallipää Noble Scotsman xx. Oli siinä vakuuttelua muille kerrakseen, kun kaksikko saapui suuren suurella kiiltävällä hevosautolla tallipihaan. "Kyllä on aamulääkkeet on syöty", naureskelin Tomille, joka pudisteli päätään ja taputti minua olalle. "Taidetaan tarvita kunnon kenttäratsastaja tiimiin", Tomi huokaisi ja auttoi hevosten purkamisessa autosta ulos.

Tomi oli sanoissaan oikeassa, me todella tarvitsemme lisäystä hevostiimiimme. Rauhoitellessani vauhkoja tulokkaita aivoni alkoivat raksuttaa. Yhdentoista hevosen kisaus ei kolmelta käy, ja vaikka tallillamme käy useita muitakin vakioratsastajia niin joskus taakka on liian raskas harteilla. Siispä kenttäratsastajan etsintään! Suunnitelmissani on kysellä asiasta tutuiltani, joilla on kansainvälisiä yhteyksiä. Olisi hienoa saada tiimiimme osaamista ulkomailta. Lupaan pitää päiväkirjan ajantasalla asian suhteen!

- Tärähtänein terveisin, lyllis



31.8.2012

Viikonloppuisen hulinan jälkeinen viikko sujui rauhallisissa merkeissä. Viikko koostui kisoista, pari tähtihetkeäkin koettiin, kun uusi tulokas Sella tuli viidenneksi kahdessa luokassa ensimmäisissä kisoissaan. Ratsastajana Sellalla oli ponitiimin Venla. Ponimenestyjiä oli myös muita, Kata saavutti ensimmäisen ykkössijansa Jesperin kanssa luokassa 60cm. Hely hämmästytti voittamalla kaksi luokkaa peräkkäisinä päivinä ratsastajanaan Roosa. Voiko hienommin mennä!

Tallimme uutukaisiin kuuluva Karusalon Julius, "Juppo", on aloittanut tallielämään tutustumisen jäljiltä treenit minun ja Aneten ohjissa. Juppo on osoittautunut superiksi hevoseksi vaikka se ei mikään helpoimman pään tapaus olekaan. Työmoraali, jota se on noudattanut, on ollut käsittämätön. Tämä ori on oikea kultalöytö! Anette on jo silmät loistaen selannut tulevia kisoja. Eiköhän ori saa kuitenkin vielä hieman varttua, ennen kuin kisakentille päästään.

- Toiveikkain terveisin, lyllis



26.8.2012

Sunnuntaita kaikille! Sunnuntai on yleisesti niitä hiljaisempia päiviä meillä Mäkisuossa. Viikon viimeinen päivä kuluu arkipäivien tapahtumien kertauksessa ja seuraavaan viikkoon valmistautuen. Talliväen tuvan täyttää rauhaisa puheensorina ja ilmassa tuoksuu iltapäiväkahvi. Hevoset viettävät vapaapäivää sillä välin, kun henkilökunta puhdistaa tallia ja huoltaa varusteita. Sunnuntaina saa ottaa rennosti ilman tiukkoja aikatauluja. Kuitenkin tämän sunnuntain alku poikkesi normaalista.

Heti aamutuimaan, nurmen ollessa kasteen peittämä ja sumun viipyessä vielä hetken pienten laaksontapaisten pohjalla, sain soiton tallimertari Tomilta. "Tammat ovat irti!", sain kuulla kauhukseni. Aamukahvini jäi jäähtymään keittiönpöydälle, kun vetäisin päälleni jonkinmoiset kamppeet ja lähdin tarpomaan pihan poikki tallille. Tallilla vastassa oli miltei koko talliväki, jokaisella riimunaru ja riimu toisessa kädessä, toisessa herkkuja porkkanoista kuiviin leipiin. Sain kuulla Tomin tulleen aamuvuoroon ja kaiken menneen aluksi aivan tavanmukaisesti. Kuitenkin tammojen laitumelle viennin jälkeen Tomi oli kuullut pihalta laukka-askelia ja ikkunasta ulos katsoessaan nähnyt Nellin ja Brooken juoksemassa metsää kohti ja Katan ja Unin pinkomassa perässä minkä jaloistaan pääsivät. Kun Tomi oli hälyttänyt apua ja lähtenyt tammojen perään, oli Hely ilmestynyt tallipihaan ja jäänyt siihen hölmön näköisenä odottamaan seuraavia tallille saapujia. Tamma antoi kiltisti kiinni ja jäi tyytyväisenä syömään heinää karsinaan.

Orit tepastelivat pitkin tarhojen aitoja päät korkealla. Ne selvästi nauroivat tyttöjen tempaukselle. Ilmoitimme lähimmille naapureille karkulaisista ja levittäydyimme lähimaastoon etsimään tammoja. Onneksemme Brooke ja Nelli löytyivät läheiseltä metsäniityltä laiduntamasta tyytyväisinä ja pienen välttelyn jälkeen tammat antoivat kiinni. Poneja saimme jahdata kauemmin, tyttöset eivät millään olisi luopuneet äkkiä koittaneesta vapaudestaan. Viimein sateen alkaessa kastaa ponien karvaa, voittivat porkkanat ja leivät vapauden tunteen ja pienoiset saatiin tallin suojiin. Laitumelta, jolta tammat olivat karanneet, oli kaatunut pari aitatolppaa. Emme tiedä miten, todennäköisesti tammat olivat pelästyneet jotain. Aitatolppien pystytyksen jälkeen tammat pääsivät taas päivällä sateen lakatessa kaluamaan laiduntaan viimeisiä kertoja. Kohta on aika sulkea niityt ja aloittaa tarhaus. Syksyn tuoksu on jo ilmassa.

- Säikähtänein terveisin, lyllis







Ulkoasu ja tekstit lyllis, tausta ja kuvat: Ritva's Gallery